Kolilla on paljon näkemistä ja kokemista, mutta vinkkaan nyt Kolin parhaimmat ja korkeimmat näköalat, mitkä ehtii näkemään esimerkiksi viikonloppureissulla. Olen itse käynyt Kolilla viime kesänä ja nyt uutena vuotena. Teimme uudeksi vuodeksi viikonloppureissun äitini kanssa ja ehdimme sinä aikana näkemään äitini kanssa ehkä ne parhaimmat kolme retkeily- ja seikkailukohdetta, mitä Koli voi tarjota. Jos olet siis suuntaamassa Kolille esimerkiksi viikonlopuksi ja mietit mitä tekisit tai minne menisit, niin tämä postaus on sinulle!
Pohjois-Karjalan korkein vaara Ukko-Koli (347m meren pinnasta) ja sen rinnalla muut huiput Akka-Koli (339m) ja Paha-Koli (334m) vetävät Kansallismaiseman ihailijoita päivittäin luokseen, eikä ihme. Onhan Kolivaaran ympäristö arvioitu olevan yksi Suomen kuvatuimmista luontokohteista ja kansallismaisemista. Kolin vaaramaisema on innoittanut ja sen on ikuistanut monet taiteilijat, joista tunnetuimpia ehkä E.Järnefeltin lukuisat maalaukset ja J.Sibeliuksen vaikutteet neljänteen sinfoniaansa. En löydä netistä varmuutta asialle, mutta olen kuullut, että Sibeliuksen flyygeli olisi hänen pyynnöstään kannettu Ukko-Kolin huipulle, josta huipulla on jäljellä pienet kolme tappia tai reikää kalliossa. Jos joku tietää tästä jotain, niin saa ottaa yhteyttä, olisi kiva saada varmistus asialle (:
Kolin huippujen vaaramaisema (eli Ukko-, Akka- ja Paha-Koli) on minunkin yksi kaikista rakkaimpia maisemia ja paikkoja olla, vaikka käyntejä onkin kertynyt vasta noin viisi elämäni aikana. Näistä heti seuraavat korkeimmat ja mahtavimmat näköalat löytyvätkin Ryläykseltä (323m) ja Räsävaaran näköalatornista, jossa ollaan myös yli 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Tänä uutena vuotena 30.12.2020-1.1.2021 halusimme äidin kanssa nähdä täsmäiskuna lyhyessä päivänvalossa nämä kaikki, ja se onnistui loistavasti näin keski-talvella kun vaan ymmärsi pari asiaa: valoisan ajan käytön maksimointi ja nastat kenkiin!
Ukko-Koli ja Kolinuuronkierros 3,5km rengasreitti
Tämä on se THE-MAISEMA-REITTI, jolta näkyy Ukko-, Akka-, Paha- ja Pieni-Koli. Nimeltään Kolinuuron kierros. Me halusimme lähteä tälle reitille saman tien kun saavuimme Kolille 30.12 lyhyen valoisan ajan takia. Tämän 3,5km rengasreitin voi kulkea kummin päin vain, mutta me kuljimme vastapäivään aloittaen Ukko-Kolilta, syynä valoisa aika, joka haluttiin tähdätä huipuille. Reitti alkaa ja loppuu Ylä-Kolille hotellin ja luontokeskus Ukon pihaan. Siispä heti kipuaminen jyrkkiä portaita pitkin hotellin pihalta ylös Ukko-Kolille, ja sieltä merkattua reittiä pitkin Akka- ja Paha-Kolille. Parhaimmat maisemat mitä Koli voi oikeastaan antaa on heti tässä. SE kansallismaisema. Tällä välillä kulutimme jo varmaan yli tunnin ihan vain maisemia ihaillen ja kameran suljinta kuluttaen. Hahha. Nämä maisemat hukuttavat onnellisuuteen, ja olenkin sanonut, että jos joskus naimisiin pääsisin niin tämä voisi olla se paikka x)
Reitti on lyhyt mutta tymäkkä!
Kolin upeimpien maisemien ohituksen jälkeen reitti lähtee laskemaan hiljalleen Mäkränahon tuntumaan, josta ensimmäisestä monien polkujen risteyksestä käännytään tiukasti vasempaan alas uuroon eli laaksoon. Pohjalta suon ylityksen jälkeen lähdetään kuitenkin hetimmiten taas nousemaan ylöspäin Pieni-Kolille, josta näkyy mahtavasti alhaaltapäin Paha- ja Ukko-Kolin seinämät. Hiljalleen reitti kulkee taas lähelle lähimmän laskettelurinteen viereen, josta lähtee portaat takaisin Ylä-Kolin pihaan luontokeskuksen pihalle. Portaiden yläpäältä löytää myös nuotiopaikan sekä kallion seinämästä E.Järnefeltin reliefin.
Reitti on lyhyt mutta tymäkkä! Kyllä meillä ainakin syke nousi ja reisiä hapotti ylös-alas meno. Pisimmän ajan voi helposti laittaa Ukko- ja Paha-Kolin välille, jos yhtään on maiseman-ihailija-tyyppiä. Luontopolulla on opasteita, joista voi opiskella alueen geologiaa ja historiaa. Reitti ei ole talvella hiekoitettu, joten paras esivalmistelu retkelle on ostaa hyvät, tarpeeksi kireät ja pitävät nastat kenkien pohjiin. Tämä onneksi oltiin tajuttu tehdä. Pulkkaa tai muutakaan isoa ei kannata reitille ottaa, esim lastenvaunuja. Näin talvella peppumäkeä sai laskea useaan otteeseen, mikä oli aivan luvattoman hauskaa. Aikaa meillä meni koko Kolinuuron kierroksella todella hitaalla etenemisellä, evästauolla ja maisemien ihailulla 2,5h.
Ryläyksen kierros: reitti, näköalapaikka, näköalatorni, kota ja nuotiopaikka (noin 5km reissu)
Ryläys on heti Ukko, Akka ja Paha-Kolin jälkeen korkein vaara Kolin alueella ja Kontionlahden kunnan korkein kohta, ylettyen jopa 323m meren pinnan yläpuolelle.
Itse varsinainen Kolihan on Lieksan kunnassa, ja esimerkiksi Ryläys ei kuulu enää Kolin kansallispuistoon. Ryläys on kuitenkin tuttu kaikille Herajärven kierroksen kulkeneille, kuten itsellenikin kun sen viime kesällä kuljin. Ryläys on 8,5km päässä Ukko-Kolista ja täten yleensä Herajärven kierroksen viimeinen tai ensimmäinen yöpymispaikka.
On ehkä ihan hyvä huomioida, ettei Ryläykselle meno ole mikään ”ihan peace of kakku”.
Ryläykselle mentäessä kannattaa talvella oikeasti lähteä aamusta ja käyttää koko valoisa aika retkeen (ja ottaa ne nastat taas kenkiin!) On ehkä ihan hyvä huomioida, ettei Ryläykselle meno ole mikään ”ihan peace of kakku”. Hiki tulee vaikka sitä välttelisi…. mutta missäpä Kolilla ei tule hiki. Saanen kysyä.
Auton saa näppärästi Jeron parkkipaikalle os. Herajärventie 1, löytyypi kyllä myös Google Mapsista kun kirjoittaa ”Ryläys”. Parkkipaikalta matkaa huipulle on vain 2,4 km, josta nousumetrejä on noin 150m, vaikka kaikkien notkojen kautta tulee kyllä reippaasti yli 200m. Tämä matka meni meillä kylläkin aika vaivatta. Mitä nyt huipulle päästessä alkoi aikamoinen lumituisku.
Ryläyksellä on vaikka ja mitä. Ensinnäkin tulija saapuu pitkostetulle suolle, jonka vieressä on tilava, nukuttavaksi kelpaava kota, tulentekopaikka, liiteri ja kuivakäymälä. Varsinainen Ryläyksen kierros on huipulla mentävä n. 1km pituinen rengasreitti, joka lähtee ja palaa kodalle. Reitin varrella on noin 600 metrin päässä kodalta Ryläyksen näköalatorni, josta kuulemma näkyy hyvällä säällä Joensuuhun, Uimaharjuun ja Outokumpuun saakka. Kesällä en päässyt tätä tornia näkemään, niin pitihän se nyt käydä….. vaikka ei meillä mistään näköaloista ole vieläkään näkemystä, sillä se lumituisku jatkui valtoimenaan täälläkin. Hahha. Joskus kesällä uusi yritys siis!
Rengasreitin varrella ja Ryläyksen koilliseen viettävässä rinteessä on taas 150 m pitkä ja 30 m leveä louhikko, jota kutsutaan Ryläyksen kiviputoukseksi. Se syntyi jääkauden loppuvaiheessa, kun sulavan jään päälle sortunut kallio liukui jäätä pitkin alarinteeseen. Tältä Ryläyksen näköalapaikalta avautuu maisema Kolin kansallispuiston vaaroille kuten Ukko-Kolille ja niiden takana läikehtivälle Pieliselle sekä oikealla Herajärvelle ja vasemmalla Jerolle. Tässä kiviputouksen yläpäässä minä olen Herajärven kierroksen toisen yön nukkunut, ja yötä myöten istunut kallion kielekkeellä rinteellä seuraten auringon laskua ja pohtinut syntyjä syviä. Vaan ei talvella ole asiaa kauhean lähelle reunaa… kesällä kyllä suosittelen menemään kiviputouksen vierestä merkattua reittiä alas päin ja etsimään oman kallion kielekkeensä istuskeluun, sillä jos jossain on kivaa elää niin reunalla. Tirsk!
Tältä Ryläyksen näköalapaikalta avautuu maisema Kolin kansallispuiston vaaroille kuten Ukko-Kolille ja niiden takana läikehtivälle Pieliselle.
Kodalla tai nuotiopaikalla voi tehdä ruuat tai nukkua, ja vieriä sitten takaisin 2,4km takaisin autolle. Me kokkasimme keittimellä ruuat kodalla ja tervehdimme muutamaa muutakin kulkijaa ennen matkaa takaisin autolle. Matkalla Ryläykselle on muuten yksi validi lähde, jonne on polulta viitoitus ja matkaa n.100m. Lähteen vettä kehotetaan kyllä keittämään tai suodattamaan, mutta kesällä näin lenkkeilijöitä (kyllä, luit oikein, Herajärven kierrosta ravaa jotkut tiukkatrikoiset ja teräspakaraiset juoksuhullut) ottavan vettä pulloihinsa tuosta vaan. Me suodatimme. Mutta FYI nyt tämäkin tieto.
Meidän talvinen uuden vuoden retkipäivä Ryläykselle oli kiva! Aikaa meni koko se päivän valoisa aika, eli 4,5h ja koska matkaa emme mitanneet, niin opasteiden mukaan tuli matkaa n. 5km. Ryläys on vähemmän tunnettu ja käyty paikka, ja siellä saakin siinä mielessä olla enemmän rauhassa kuin blogitekstini muissa kohteissa. Varmaan jo ihan matkan pituuden takia. Retken päätteeksi suuntasimmekin takaisin majoituspaikkaan saunomaan, syömään, avaamaan skumppapullon ja skoolaamaan uudelle vuodelle!
Kolin Räsävaaran näkötorni, lähimmältä parkkipaikalta vain 200m
Tämä paikka on passeli vierailla joko samana päivänä kun käy kiertämässä Kolinuuron kierroksen, tai sitten esimerkiksi lähtöpäivän sivukoukkuna niin kuin me teimme. Räsävaaran näköalatorni on Kolin keskustasta vain pieni matka sivuun (Kolintieltä 3km) ja täältä katselee maisemia taas yli 300 metriä merenpinnan yläpuolelta. Lähelle tornia eli Räsävaaran laavulle saa auton, ja siinä laavulla on myös huussi ja nuotiopaikka. Tästä kivutaan vain 200m vaaran laelle jossa torni on. Matkalla tornille on myös taas eräs maisema, jonka Järnefelt on ikuistanut maalaukseensa. Paikalla opaste.
Torni itsessään on 18m korkea komeus ja koska se on vaaran laella, niin näkee sieltä Kolin kansallispuiston vaaroineen ja etelään Herajärvelle päin. Idän puolella näkyy Pielisen vastaranta, Kelvänsaari ja Hattusaari. Pielisen suurin saari, Paalasmaa, näkyy pohjoisessa. Lännen metsäisessä maisemassa erottaa hyvällä säällä etäämpänä sijaitsevia järviä, muun muassa Höytiäisen. Tornin juurellakin on muuten huussi, josta myös kiittäminen kuten koko hienosta tornista Kolin matkailuyhdistystä. Mielestäni tämä paikka oli aivan super hieno ja tulen käymään täälläkin jatkossa! Meille sattui taas hieman harmaampi päivä joten kovin paljoa emme näköaloja nähneet, mutta tykkäsimme kovasti.
Kolin kolmen kohdan pikakooste parhaimmista vinkeistä
- Ukko-Kolin kansallismaiseman lisäksi kannattaa kiertää koko Kolinuuron kierros, jolta näkyy niin Ukko-, Akka-, Paha- kuin Pikku-Kolikin, siis parhaimmat näköalat. Matka 3,5km ja aikaa menee sitä enemmän kun maisemia ihailee. Meillä meni 2,5h.
- Talvella kannattaa Kolilla vieraillessa laittaa aina nastat kenkiin kun lähtee seikkailemaan.
- Kolilla tulee aina joko hiki tai maitohapot reisiin suurien korkeuserojen takia.
- Ylä-Kolin pihalta (josta Ukko-Kolille ja Kolinuuron kierrokselle lähdetään) löytyy luontokeskus Ukko, jossa kannattaa käydä. Luontokeskuksen vieressähän on myös Sokos hotel Koli.
- Ryläyksen reissu on yhden päivän retki. Vähemmän tunnettu paikka ja paljon vähemmän porukkaa.
- Ryläyksellä on kota jossa voi nukkua, eväspaikka, nuotiopaikka, huussi, liiteri, suo, näköalatorni ja kiviputous näköalapaikka.
- Räsävaaran näkötorni on helppo, nopea ja kiva paikka pistäytyä. Upea korkea torni ympärillä myös hyvät fasiliteetit kahdesta huussista, nuotiopaikasta ja laavusta lähtien.
- Kolilla on myös paljon paljon muutakin näkemistä ja kokemista, kuten Pirunkirkon luola ja Tarhapuron vesiputous. Niistä ja viime kesän Herajärven kierroksesta lisää joskus toiste.
Lisätietoa Kolista ja Kolin nähtävyyksistä sekä reiteistä:
Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua suunnitellessasi reissua Kolille! Koli on upea aina, jokaisena vuodenaikana ja tekemistä ja näkemistä löytyy paljon. En voi kuin suositella lämpimästi!
Puspus!
-Muikku
(ei mikään normi muija)
