Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Addnaturen kanssa. Tässä postauksessa kerron meidän kesän alkajaisiksi 28.5-30.5.2021 tehdystä Kolin Herajärven eteläisen puolen vaelluksesta, sekä uudesta rinkastani; miksi valitsin kyseisen rinkan, mitä speksejä rinkassa kannattaa olla ja mitä tykkäsin rinkasta sen ensimmäisellä vaelluksella. Mikäli sinua kiinnostaa kuulla vain rinkasta, heitä itsesi postauksen loppuun.
Heti alkuun todettakoon, että viime heinäkuussa kiersin saman ystäväni kanssa Herajärven pohjoisen kierroksen, ja nyt mentiin sitten yhdessä vielä eteläinen. (Pohjoisen kierroksen tarina tulee heinäkuun aikana vaikka se viime vuonna jo mentiinkin.) Nyt kuitenkin tavallaan tiesimme mikä meitä odotti, ja osasimme varautua (melkein) kaikkeen. Pikku ylläri meitä vastaan kuitenkin tuli, ja siitä saatte lukea ihan omassa kappaleessa alempana. Sitä ennen käyn kuitenkin läpi perustavanlaatuiset faktat reitistä, yöpymispaikoista ja vedestä.
Oletko uusi vaeltaja tai oletko menossa ensi kertaa yksin seikkailemaan? Lue viime postaukseni, missä kerron mitä pitää tietää kun lähtee yksin retkeilemään tai vaeltamaan!
Herajärven eteläisen kierroksen reitti
Herajärven kierros on Kolin kansallispuistossa ja sitä ympäröivässä maastossa kulkeva (virallisesti) 61 km pituinen reitti. Se koostuu kahdesta rengasreitistä; hieman pidemmästä pohjoisen sekä lyhyemmästä eteläisen Herajärven kierroksesta. Yksittäin mentynä, riippuen mihin auton jättää ja missä yöpyy, on karkeasti pohjoinen 40km ja eteläinen 30km. Todella mukavat matkat siis mennä kahtena viikonloppuna, niin kuin me menimme. Reitti kulkee kummassakin rengasreitissä osittain kansallispuiston alueella ja osittain ei. Kansallispuiston puolella on tarkkaan määritetty missä saa yöpyä, kun taas kansallispuiston ulkopuolella mennään jokamiehenoikeuksilla.
Herajärven eteläisen kierroksen, (kuten pohjoisenkin) voi aloittaa monesta paikkaa. Me kuitenkin halusimme ja näimme järkevämmäksi aloittaa reittimme Kiviniemestä eli Herajärven retkeilykeskukselta. Kiviniemi sijaitsee koko Herajärven kierroksen puolivälissä, jossa kummatkin reitit yhtyvät. Tästä kahvilasta ostimme vielä viime kesänä reissun puolivälissä jäätelöt, ja niin oli tarkoitus tämänkin reitin jälkeen, mutta se nyt sitten jäi, sillä Kiviniemen kahvila paloi pari päivää aikaisemmin. Tämä oli meille aikamoinen järkytys saapuessamme paikalle samaan aikaan kun poliisien tutkijat kaartoivat pihaan.
Me lähdimme kulkemaan palaneen kahvilan ohi ja pihan poikki kohti Sikosalmen vetolossia, eli lähdimme reitille myötäpäivään. Jostain syystä virallisesti reittejä suositellaan tai neuvotaan kiertämään vastapäivään, mutta me olemme nyt kiertäneet kummatkin reitit myötäpäivään, ja menisimme ne uudelleenkin näin päin. Eli voimme suositella!
Me kuljimme sen 10km per päivä, ja tällä reitillä se on oikein sopiva määrä päivälle tällaisille hitaille aamuheräilijöille, koska meidän tahti on verkkainen ja haluamme mieluummin nauttia kuin suorittaa matkaa. Ja suurimpana syynä; Koli on Koli. Eli niitä vaaroja ja kiipeämistä on! Mielestäni Herajärven kierros on maastoltaan yksi Suomen rankimmista virallisista vaellusreiteistä. Sillä mentaliteetillä kun menee, niin pärjää.
Meidän yöpymispaikat ja vesi
Niin kuin koko Herajärven kierroksen, voi myös eteläisen kierroksen kulkea monilla eri päivämatkoilla, koska yöpymispaikkoja on useampia ainakin kansallispuiston ulkopuolella.
Me yövyimme ekana yönä Rykiniemen upealla telttailupaikalla, Pielisen rannalla kansallispuiston sisällä. Täällä on nuotiopaikka, huussi ja puuvaja. Todella suosittu paikka varsinkin kesäisin ja lapsiperheille. Nyt meillä sattui tuuri, ja meidän lisäksi paikalla oli vain kaksi pientä seuruetta kauempana. Jos sää olisi ollut aurinkoisen helteinen, niin tilanne olisi varmasti ollut toinen. Meillä oli kiva sää iltaan asti kunnes alkoi kova tuuli, joka kesti seuraavaan päivään kun päästiin jatkamaan matkaa metsän siimekseen lauantaina. Rannalla tuuli oli kylmä ja kova.
Toisena yönä yövyimme kansallispuiston ulkopuolella erään kauniin vaaran päällä, missä oli ihan uusi porakaivo! Siis keskellä vaaraa! Tästä ei ollut meillä mitään tietoa eikä missään kartoissakaan ollut merkintöjä, koska kaivo oli niin uusi. Me saimme tietää tästä lounaspaikalla Suopellon laavulla vastaantulijoilta, kun kysyimme tulevista vedenottopaikoista. Vaara on Moisseenvaaran ja Takavaaran välinen vaara-alue, jossa on vastikään kaadettu puita, jonka takia näkymät Pieliselle ovat upeat. Luotimme myös vastaantulijoiden sanomaan; ”olisimmepa tienneet, niin olisimme itsekin nukkuneet siellä eikä eteläpään laavulla”.
Kolilla on aina vähän pulaa vedestä, mutta näin alkukesästä ja varsinkin täällä eteläpään kierroksella, puroja ja kauniita koskia oli paljon. Puroissa solisi kauniilla hiekkapohjalla kirkas vesi ja sitten oli tietenkin vielä Pielinen ja se kaivo. Meillä oli vedensuodatin, jolla suodatimme vettä juotavaksi niin Pielisestä kuin myös porakaivosta. Tämä siksi, koska kaivovettä ei jatkuvasti tutkita ja niin kehotetaan tekemään. Kaivovesi oli kyllä ihan kirkasta ja saman makuista kuin kraanavesi. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että jos menee helteisenä kesänä, niin täyttää vesirakkonsa/pullonsa aina kun vettä vain on tarjolla, sillä seuraavasta vedenottopaikasta ei ole niin varmuutta, eikä ainakaan viime vuoden heinäkuussa voinut luottaa kartan puromerkintöihin. Tai sitten kyselee vastaantulijoilta kuten me teimme.
Pikku ylläri reitillä ja hyvä opetus
Vaikka virallinen karttakin oli mukana, käytimme silti koko ajan vain kännykän Maastokartat appia. (Suosittelen!) Siellä luki ennen Rykiniemeä olevan joen kohdalla ”Kahlaamo”. Jostain tyhmästä syystä ei käynyt pienessä mielessäkään, että paikassa olisi oikeasti joki, joka pitäisi ylittää. Eli että siinä olisi ylitys. Kahlaamo sananakin tuntui siltä, että vähän hypellään kivillä tms. Voi myös olla, että aivomme sekoitti myös se, mitä näimme ensimmäisenä; upottavan suistoalueen ennen varsinaista kahlaamoa.
Tällä suistoalueella oli kuitenkin pitkospuut, mutta nämä pitkospuut nyt sattuivat näin alkukesästä upottamaan aikamoisesti. Ja koska vettä oli reilusti, niin ajattelimme tämän olevan se ”kahlaamo”. En siis typeränä ottanut kenkiä pois, vaan loikin pitkospuita pitkin kuin mikäkin laavalla hyppelevä hyppysirkka ehkä muutamien kirosanojen saattelemana. Kengät kastuivat ja tunsin itseni kovin viisaaksi, varsinkin kun sitten seuraavaksi käännyimme katsomaan menosuuntaan, jossa oli (ylläripylläri) se Herajoki ja tämä varsinainen kahlaamo, eli ylitys vaijereineen. Eikun ne märät kengät ja housut pois ja kantoon. (Jälleen kun tätä kirjoitan niin mietin, miksi ihmeessä en ottanut niitä kenkiä pois jo ennen suistoa. En ymmärrä.)
Alkukesästä vesi on varsin viileää ja korkealla. Pienellä ähipuhinalla sinne kylmään veteen mentiin. Ylitykseen meistä kummatkin laittoi crocsit jalkaan ja kävely sujui syvässä vedessä vaijerin avulla hyvin. Alushousut kastuivat kummallakin, mutta rinkat pysyivät kuivina. Kokemus oli oikeasti aivan älyttömän hauska, vaikka hauskuutta osittain kaihersi ne märäksi menneet kengät. No, ainakin jäi hyvä tarina kerrottavaksi!
Tietty ylitys piti videoida, ja koirakin hakea. Joten lopulta kumpikin teki ylityksen kaksi kertaa, eka vieden rinkat, sitten hakien koiran ja kameran. Vasta sitten vaatteet päälle ja kohti Rykiniemeä, johon ei ollut enää kuin n. 400 metriä. Suosittelen menemään ylityksen! Ensinnäkin se on hauska, toiseksi se tekee yllättävän hyvää jaloille sekä mielelle, ja kolmanneksi se lyhentää matkaa useita kilometrejä, koska vaihtoehtona on myös kiertää kaukaa autoteitä. Jälkeenpäin olen kyllä kuullut, että heinä-elokuussa sen on melkein voinut hyppiäkin kiviä pitkin.
Löysin Addnaturesta uuden rinkkani!
Tämä oli meidän kummankin ensimmäinen reissu uusien rinkkojemme kanssa! Kaverillani vanha rinkka oli tullut tiensä päähän ja minulla rinkka ongelmaa oli takana enemmänkin. Viimeisen reilun vuoden aikana olen palauttanut kaksi vikojen takia, sekä lainannut useampaa. Nyt siis aika tarkalleen tiesin mitä halusin ja etsin, ja koska olin puhunut kevään aikana ystäväni kanssa rinkoista enemmänkin, päädyimme hankkimaan samanlaiset rinkat! Suuri rinkkatesti pääsi siis alkamaan, kun perjantaina Kiviniemessä heitimme rinkat selkäämme.
Olin pitkään metsästänyt rinkkaa, jossa oli useita speksejä mitä halusin. Tällaista en vain millään tahtonut löytää kivijalkakaupoista. Onneksi on kuitenkin kauppoja kuten Addnature, joka myy laajaa valikoimaa kaikista retkeily ja seikkailutarvikkeista, tunnetuista ja suosituista brändeistä vähemmän tunnettuihin ja pienempiin merkkeihin.
Addnature on yksi Ruotsin johtavista ulkoilu- ja retkeilyvarusteverkkokaupoista. Yhdessä saksalaisen internetstores-verkkokaupparyhmän kanssa me muodostamme laajasti koko Keski-Euroopan ja Pohjoismaiden kattavan ulkoilutarvikkeisiin ja pyöriin keskittyvän ryhmän. Laajasta ja laadukkaasta valikoimastamme löydät kaiken tarpeellisen ulkoiluun ja retkeilyyn – ulkoiluvaatteista retkeily- ja kiipeilyvarusteisiin.
Addnature.fi
Addnaturella on esimerkiksi yli 200 retkeily ja vaellusrinkkaa koossa 55l-115l. Löysin heidän kaupastaan helposti kaikki yli 75l rinkat, joista silmääni iski varsin nopeasti tämä Ferrino Transalp 80l punainen rinkka. Halusin rinkan, jossa on paikka juomarakolle sekä useita taskuja ja niiden sijainti optimaalinen. Tämä rinkka avautuu edestä sisälle kokonaan ja tässä sivutaskut myös avautuvat eteenpäin eikä taaksepäin. Tämä on kiva, sillä aiemmin olin ärsyyntynyt siihen, että kaikissa rinkoissa sivutaskut avautuvat vain taaksepäin, mikä vaikeuttaa rinkasta tavaroiden ottoa kun rinkka on maassa. Ainoana miinuksena tässä rinkassa on vanhan tavan mukaan tehty lantion kiristysremmi, eli että kiristys lähtee itse lukosta eikä sivulta lantiovyöstä. Sekä se, että päällisläppä on takaa ommeltu kiinni, eikä remmeillä siten, että sitä voisi säätää ylemmäksi. Näiden ominaisuuksien kanssa kuitenkin pärjää, eikä minulla ollut näiden kanssa ongelmia vaelluksella.
Kumpikin meistä tykkäsi rinkoista vaelluksella paljon. Rinkka on kevyt, taskut ovat loistavat, 80 litrainen koko on täydellinen, rinkka istuu tiiviisti kummankin selkään hyvien säätömahdollisuuksien puolesta ja rinkka ei narissut tai pitänyt turhaa meteliä (tästä minulla varsinkin on kokemusta). Rinkassa on pohjassa sadesuoja ja ensimmäisenä päivänä pidin vaellussauvat niille tarkoitetuilla paikoilla rinkan ulkopuolella kiinni jopa niin, että sadesuoja oli niiden päällä.
Olen jo vuosia sanonut, ettei sellaista rinkkaa ole eikä tule kuin itse oikeasti haluaisin. Olen sen verran paljon retkeillyt ja temunnut rinkkojen kanssa, että tiedän hyvin tarkkaan mitä haluan. Tämä rinkka on kuitenkin jo todella hyvä ja olen iloinen, että Addnature myy myös tällaisia meille suomalaisille vähän vähemmän tunnettuja merkkejä. Ferrino on italiainen merkki, ja sillä on paljon retkeilytarvikkeita, mutta itse en ole näihin missään aiemmin törmännyt.
Kun olet ostamassa rinkkaa, niin mieti mitkä speksit sinulle ovat tarpeellisia ja sovittele useita rinkkoja. Mieti miten ja mihin laittaisit tavarasi ja miten ottaisit niitä esille. Tämä käytännön esimerkki avartaa todella paljon käyttömukavuutta. On kurjaa toimia rinkan kanssa maastossa, jos joutuu esimerkiksi irrottamaan useamman remmin ennen kuin pääsee tiettyyn taskuun, tai jos ei ole tarpeeksi pieniä taskuja pikku tavaroille. Rinkan pitää toimia muutenkin kuin vain istua hyvin selkään.
Summa summarum – mitä mieltä reissusta ja Herajärven eteläisestä kierroksesta?
Reissuun lähdettiin odottavin tunnelmin. Tiesimme mitä meitä odotti – paljon kiipeämistä ylös ja alas, mutta upeat maisemat korvaisivat. Näin alkukesästä osa reitistä oli vielä aika mutainen ja ilma oli juuri tällä viikonlopulla hieman viileä ja aika tuulinen. Alussa hieman sadettakin ripsi, mutta onneksi sen enempää ei vettä tullut. Tuuli vain sitäkin enemmän.
Me olimme päättäneet, että tämä reissu nautitaan. Eli aina välillä esim. kauniilla näköaloilla vain pysähdytään, hengitetään, ihaillaan maisemaa ja välillä myös suljetaan silmät ja mietitään miten hyvä on olla tässä, juuri nyt. Niin me myös teimme. Nämä hetket ovat painuneet hyvin muistiin, sillä ne hetket ovat niitä missä ollaan varmasti kummatkin ihan vellottu siinä luonnon syleilyssä ja hyvässä fiiliksessä.
Iltaisin hengailimme ruokaa tehden ja maisemia katsellen. Emme kuitenkaan kovin kauaa auringonlaskun jälkeen tarjenneet valvoa ja kökkiä ulkona, sillä aika kylmä tuli vaikka kaikki vaatteet olivatkin päällä.
Jos jotain taas tajusin, niin vaikka on näennäisesti kesä ja aika lämpimät päivät, niin kaulahuivi ja sormikkaat olisivat olleet huippu juttu ottaa mukaan. Olin ottavinani, mutta ne olivat jääneet kuitenkin kotiin.
Vettä riitti hyvin. Taisi olla vain lauantaina kun oma veteni loppui vajaa kaksi kilometriä ennen yöpaikkaa, mutta olin sen vähän niin mitoittanutkin, että loppuu joko yöpaikassa tai vähän ennen. Pärjäsin kaksi kilometriä hyvin ilman. Sitten sai kaivosta ihanan kylmää vettä.
Pakollinen maininta myös kaikille (niille muutamalle) vastaantulijalle/seurueelle, keiden kanssa kävimme aivan ihanat keskustelut, että kiitos! Olipa mukavia kohtaamisia ja vinkit olivat loistavia. Niitä myös jaoimme muille minkä kerkesimme. Mielestäni se on ihana tapa vaellusreiteillä.
Kiitos myös Japi ja Rico, olette parhaita vaelluskavereita<3
Hei, mahtavaa jos luit tänne asti! Jos sinulle tulee kysyttävää, niin heitä kommenttia tähän tai Instagramissa @seikkailumuikku! Retkeilemisiin!
Puspus!
-Muikku
(ei mikään normi muija)
