Olen asettanut kapean työpöytäni makuuhuoneeni ikkunan eteen. Tähän sängyn ja seinän väliin mahtuu juuri sopivasti Ikean Vittsjö ja nätti työtuoli. Tässä olen nyt kaksi kuukautta töitä tehnyt ja katsellut ikkunasta kevään saapumista Lappiin. Toisinaan hymähtelen kyllä sille tosiasialle, että ihan oikeasti asun nykyisin Lapissa! Tuntuu vieläkin niin absurdilta. Että mitä…. Minä muutin Lappiin!
Olen saanut Instagramissa paljon viestejä koskien Lappiin muttoani ja tämä postaus pohjautuu näihin kysymyksiin. Tällaisena Lappiin muuttaneena keltanokkana, en kuitenkaan ole välttämättä se parhain totuuden torvi ja faktakirja, joten jos löydät asiavirheen, niin laita viestiä ja korjataan! Jos sinua kiinnostaa lukea vain kappale missä kerron mitkä asiat Lapissa ovat yllättäneet ja miten elämä on muuttunut, niin siirry suoraan vikaan kappaleeseen. Aloitetaan kysymysten ruotiminen kuitenkin siitä mistä kaikki alkoi ja mistä syntyi päätös muuttaa Lappiin.
Miksi muutin Lappiin?
Elämä on kulkenut viimeiset 10kk niin hurjaa vauhtia, etten blogiakaan ole ehtinyt kirjoittaa. Yksi syy tähän on se, että hyppäsin täysipäiväiseksi yrittäjäksi heinäkuussa 2021, ja uskokaa kun sanon – yrityksen perustaminen vie aikaa! Toinen syy pitkään blogitaukoon on kuitenkin tämä, että muutin Lappiin (ja kyllä, muutto vie myös aivan todella paljon aikaa)… Mutta mitä ihmettä tässä 10kk aikana sitten tapahtui, että minä, joka olin juuri tehnyt ison harppauksen elämässäni ja muuttanut eri alan koulutuksen perässä Vantaalta 2021 vuoden alussa vajaan 300km päähän perheestäni Jyväskylään, päätinkin nyt 2022 alkuvuodesta pakata kamppeeni ja muuttaa siitä vielä 700km kauemmaksi Lappiin?!
Rakastuin Lappiin jo vuonna 2009 partiolaisten vaellusleirillä, mutta vasta vuonna 2020 se rakkaus syveni ja huomasin kaipaavani yhä enemmän vain pohjoiseen. Yrittäjäksi hypättyäni ryntäsin lähes samantien Lappiin reissuun ja etätyöskentelemään. Olin sanonut jo pitkään kyselijöille, etten muuttaisi Lappiin ellei joku muuttaisi kanssani. Yksin 1000km päässä perheestä oli aika hurja ajatus kunnes syksyn 2021 myötä fiilikseni tähän pehmeni sitä myöten kun Lapissa vietin aikaa. Yhtäkkiä pyörittelinkin kysymyksiä päässäni: miksen muka voisi muuttaa yksin? Miksi ihmeessä olin ajatellut, etten pärjäisi täällä yksin? Veri veti tänne niin täysillä ja asunto Jyväskylässä oli näytellyt heti heinäkuusta alkaen lähinnä varaston roolia.
Toimin yrittäjänä valokuvaajana, somevalmentajana ja sometekijänä (Kanerva Visuals), eikä työni tekeminen vaadi minulta muuta kuin laitteet ja auton. Oli siis aivan sama missä minä toimin. Jyväskylä ei ollut tuntunut kodilta alkuunkaan ja minulle oli sinänsä sama missä asun. Olinhan sinkkuihminen vailla tarvetta kiinnittyä mihinkään paikkaan. Koko Suomi oli avoinna! Eli kun monet kysyivät, löysinkö töitä Lapista niin en – mutta Lappi mahdollistaa työni tekemisen sillä, että itsellä on palo toteuttaa sellaista materiaalia mitä nimenomaisesti Lapista saan. Lappi tuntui siis kaikista järkevimmältä ratkaisulta, koska Lapin luonto antaa minulle eväät toteuttaa sellaista työjälkeä kun olen toivonut ja nytpähän on tukikohta täällä ja etelässä kuitenkin toiset tukikohdat – mökki Itä-Suomessa ja perhe Vantaalla.
Tein eräänlaisen muuttopäätöksen lokakuun lopussa 2021 eli aloin siis katselemaan asuntoja pohjoisesta ja miettimään, että mitä, minne ja miten?
Asunnon etsintä Lapista
Asunnon löytäminen Lapista – varsinkaan isompien laskettelukeskuksien läheltä – on lähes mahdoton tehtävä. Sama ongelma on myös monissa pikku kylissä kuten esim. Kilpisjärvi, Inari ja Ivalo. Kunnat ovat kuitenkin isoja, joten jos välimatkaa saa olla niin jotain voi löytyäkin…. tai sitten ei.
Missä ihmisiä, siellä asuntoja -> eli äkkiseltään katsottuna etuovi.comista on Rovaniemen kunnassa vapaana näin 28.4.2022 jopa 778 asuntoa ja vuokraovi.comissa vuokralle on tarjolla 273. Aika hyvin! Nämä toki nyt vain yhdet sivustot, mutta antavat osviittaa. Sen sijaan Kittilän, Kolarin, Pelkosenniemen ja Sallan kunnissa (eli missä Ylläksen, Levin, Pyhän ja Sallan laskettelukeskukset ovat) on myynnissä YHTEENSÄ 45 asuntoa ja vuokralle tarjotaan 14. Se, että kuinka moni näistä on laskettelukeskusten vieressä niin….. no. aika heikolta näyttää. Ja kannattaa huomioida, että kunnathan ovat todella isoja ja asunnot yleensä vapaana kuntien keskustoissa, joita laskettelukeskuksethan eivät ole.
Asuntoja kannattaa etsiä kaikilta asuntojen myynti/vuokraussivustoilta, kuten myös tori.fi:stä sekä käyttää apunaan myös puskaradiota ja esim. kauppojen ilmoitustauluja. Puskaradioilla tarkoitan sekä Facebookin eri ryhmiä kuten esimerkiksi ”Mun Lappi: Elämää Lapissa”, ”Kolari/Ylläs asunnot”, ”Sodankylän puskaradio” tms. muut paikalliset ryhmät ja kanavat kuin myös levittää sanomaa esim. somessa ja kysellä ihan tutuilta.
Koti löytyi sittenkin Sodankylästä
Minä löysin asunnon Sodankylästä. Täällä on tällä hetkellä myynnissä 18 asuntoa ja vuokralle tarjotaan 11. Sodankylän kunnan alueella on myös Luosto, mutta siellä ei ole myynnissä nyt muita kuin mökkejä/loma-asuntoja. Halusin myös itse löytää asuntoni laskettelukeskuksen läheltä; ykkösenä etsinnöissä oli Ylläs, toisena Levi ja kolmantena Pyhä-Luosto. Tulos -> ei asuntoja. Tai no oli niitä joitakin, mutta koska en ole miljonääri, niin jäi ne kaupat tekemättä. En myöskään kokenut mitään intoa muuttaa esim pienille Kolarin tai Kittilän kylille.
Etsin näiltä laskettelukeskusten alueilta vuokra-asuntoa, omistusasuntoa sekä lopulta jopa mökkejä. (Huom. vapaa-ajanasuntoon ei saa kirjoja eikä sitä voi käyttää viralliseen asumiseen. Ajatuksena näissä oli sijoitusosto, jossa olisin asunut toissijaisesti ennen kuin olisin löytänyt varsinaisen asunnon.) Asunnon kriteereinä minulla oli kaksio-kolmio ja max. 130t euroa tai 700€/kk, eli aika yleiset kriteerit, mutta ei. Muutama tarjouskin oltiin ehditty tekemään mutta nekään eivät tuottaneet tulosta.
”….jos täältä Sodankylästä sitten löytyisi jotain”.
Neljän kuukauden etsiminen päättyi neljä päivää sen jälkeen, kun puhuin vanhempieni kanssa puhelimessa taas yhden Lapin reissuni viimeisenä päivänä tammikuussa 2022. Puhuin heille, ettei tässä ole järkeä kun mitään ei löydy. Sanoin, että ”no, pitäisikö nyt kuitenkin katsoa, jos Sodankylästä sitten löytyisi jotain”. (Olin katsellut täältä asuntoja myös jo loka-marraskuussa, mutta en aktiivisesti.) Mietin siinä ääneen, että onhan Sodankylä kuitenkin kaiken keskellä. Vanhempani innostuivat, kuumeinen etsintä eli netin selailu alkoi ja uskokaa tai älkää; 2 päivää tuon puhelun jälkeen teimme ”vähän läpällä” isän kanssa tarjouksen sattumoisin Etuovi.comissa eteen tulleesta yllättävän hyvästä rivitalokaksiosta Sodankylän kylältä ja pari päivää siitä tuli ilmoitus, että tarjous oli tarjouskilpailussa mennyt läpi ja omistimme näin vanhempieni kanssa kaksion Sodankylästä. Ja kyllä, ostimme tämän todellakin aika ”sika säkissä” periaatteella. Hetken siinä tuli haukottua henkeä, että mitä olemmekaan menneet tekemään.
Sika säkissä = löytö keskeltä Lappia!
Muutin Lappiin!! Se on hauska sanoa, mutta itse muuttaminen on super tylsää ja työlästä. En pidä siitä. En sitten yhtään. Nyt teimme vielä vanhempieni kanssa sen päätöksen, että saman kuukauden aikana tehdään sekä muutto että aloitetaan koko kaksion pintaremontti. Sehän oli fiksu päätös se. Mutta rahaa olisi kulunut huomattavasti enemmän jos olisin pitänyt vuokra-asuntoa Jyväskylässä pidempään, joten olihan se lopulta. Muutto vie vaan oman aikansa, saati sitten remontti; päätimme uudistaa kaikki pinnat lattiasta kattoon.
Ensimmäinen kuukausi meni siis remontoidessa ja muuttaessa tavaroita Jyväskylästä tänne. Viimeisen muuttolaatikon purin kaksi kuukautta avaimen saannin jälkeen eli nyt huhtikuun alussa, kun olimme saaneet remonttia sen verran edistettyä, että se oli mahdollista. Remonttia toki on vielä jäljellä (yllätys), mutta ne viimeiset asiat hoitukoot tässä elämisen ehdoilla.
Asunto paljastui todella hyväksi ja hyvällä paikalla olevaksi! Tämä on todella sievä ja soma, vaikka alkuperäisessä kunnossa olikin. Asunto on ollut ilmeisesti tyhjillään hieman pidempään – eli esim. pihalla ei kasva nurmikkoa vaan jotain heinää. Laittamalla tästä on tullut kuitenkin nätti ja koko ajan paranee kunhan remontti edistyy. Nyt kun lumet sulavat, pääsen pihan kimppuun!
”Täältä on helppo mennä minne vain.”
Asunnon hommaaminen Sodankylästä ei vastannut alkuperäisiä toiveita, mutta oli varsin hyvä päätös koska Sodankylä on kuitenkin keskellä koko Lappia. Täältä on helppo mennä minne vain. Esimerkiksi kun kävin reissussa Lemmenjoella, tuntui se melkein samalta kuin olisin Vantaalta käynyt Kirkkonummella.
Rivarikaksio oli myös sijoituspäätös, sillä kivoille kaksioille on vuokrakysyntää täällä todella paljon ja uskon, että tämän remontin myötä arvo nousee sen verran, että jos parin vuoden päästä tästä haluaa luopua, tulemme saamaan ainakin omat pois. Sodankylä on varsin vilkas ”Lapin keskus” ja täällä on kyllä kaikkea uimahallista Suomen pohjoisimpaan Lidliin ja vaikka mitä. Kevitsan kaivos on pystyssä vielä ainakin seuraavat 30 vuotta, joten kylä ei todellakaan ole mikään rapistuva kyläpahainen.
Muutin Lappiin – mikä muuttui, mikä yllätti?
Elämää Lapissa on takana nyt vasta pari kuukautta, joten olen aika newbie vielä vastaamaan kysymykseen, että ”miltä se elämä siellä Lapissa maistuu”. Mutta kyllä, maistuuhan tämä. Vaikka kevät ja kesä tekee kunnolla vasta tuloaan, enkä ole vielä siten päässyt luontoa ihan tutkimaan, niin maistuu tämä kyllä hurjasti paremmin kuin elämä Jyväskylässä.
Rauha – sitä täällä nimittäin on. On hiljaisempaa ja luonto on välittömämmin läsnä, vaikka tästä etuovelta ei noin vain Sodankylässä pääsekään harppomaan tunturiin, mitä sitten esim. Ylläksellä, Levillä tai Pyhällä pystyisi tekemään. Hiljaisuus ja rauha on kuitenkin lumonnut minut jo täysin, vaikka toki niin kuin edellisessä kappaleessa sanoin; Sodankylä on myös vilkas kyläkeskus, mutta täällä kun ei ole moottoriteitä tai lentomelua niin se rauha on siltikin läsnä. Tätä tältä paikalta odotin ja sain.
Letkeä meno – sen tekevät ihmiset. Lappilaisethan ovat kuuluisia siitä, ettei kaikki ole niin justiinsa. Varsinkin aikakäsitys on täällä vertaansa vailla. ”Ihan kohta” voi tarkoittaa mitä vain vartin ja neljän tunnin välissä. Juttelemaan tullaan helposti ja kun kertoo, että on muuttanut tänne äskettäin etelästä, niin saakin seuraavaksi olla mukana puolen tunnin keskustelussa jossa käydään läpi vähintään, että miksi muutin Sodankylään, sainko täältä töitä, mitä teen työkseni, mistä löysin asunnon ja kuunnella vielä kyselijän oman elämäntarinan. Tietenkin. Naapurienkin kanssa voidaan jutella montakin kertaa päivässä jos yksiin pihalla sattuu.
Naapureista ja seurasta puheen ollen: minulla on ehkä maailman kivoimmat seinänaapurit! Nuoria kaikki ja tulemme hyvin juttuun. Olemmekin jo pohtineet kesälle naapureiden grillijuhlia sekä viini+peli-iltoja. Tästä työpisteeni ikkunasta heille aina vilkuttelen kun kävelevät ohi. Voi että. Aika mahtavaa! #vainLapissa
Muuten meno ei eroa niinkään siihen mitä se oli Jyväskylässä – muutin taas täysin uuteen paikkaan vailla mitään tarttumapintaa. Mutta jos sain Jyväskylässä vuodessa kolme kaveria – niin odotan sitä vähintään täälläkin!
Välimatkat ja hintataso. Kun muuttaa Lappiin, muuttuu myös käsitys välimatkoista ajankäytön lisäksi. Reilun tunnin matka ei ole enää yhtään mitään tai tunnu missään, paitsi toki ainakin nykyisin lompakossa. Polttoainehinnat ovat muutenkin kovemmat kuin etelässä ja täällä lähtökohtaisesti tarvitsee auton, ainakin jos haluaa yhtään käydä seikkailemassa siellä sun täällä tuntureilla ja luontokohteissa. Ruokakin on kalliimpaa (kun ei ole Prismaa saatavilla), sekä kyllä kaikki muukin. Poikkeuksena asuntoja saattaa juurikin saada roimasti halvemmalla. (Tämä asunto olisi varmasti maksanut Vantaalla kolme kertaa enemmän.) Mutta taas, tämä onkin Sodankylässä eikä Levillä. Täällä ei kuitenkaan mene rahaa juuri turhanpäiväisyyksiin kun ei ole sellaisia shoppailumahdollisuuksia, muuten kuin toki Lapissa ollessa ja aktiivisena luontoliikkujana sitä nyt saattaa innostua hankkimaan enemmän jos jonkinlaisia retkeilytarvikkeita, urheiluvälineitä ja kausilippuja rinteisiin. Että se siitä.
Kierrätys – on tai ei, mutta Lapissa ei ainakaan biohajoavia tuotteita kierrätetä. Tai jos niitä jossain kerätään, niin aika harvassa on. Näin olen ymmärtänyt ja todistanut. Särkee sydäntä heittää biohajoavat tuotteet normaaliin roskikseen, mutta pakko kai ymmärtää ettei se Lapin pitkän, paksun ja kylmän talven takia ole niin toimivaa. Olen myös tottunut ilmeisesti siinä liian hyvään, että taloyhtiöissä olisi kaikki kierrätyslaatikot. Täällä ilmeisesti hyvin harvalla on, joten taloyhtiössä kerätään vain sekajäte ja lehdet. Kaiken muun jos haluaa kierrättää, niin saa säilöä kotona ja kiikuttaa autolla kauppojen luona oleviin isoihin kierrätyspisteisiin. Sieltä sentään löytyy pahveille, muoveille, metallille ja lasille omat pisteensä…. mutta muovinkierrätys motivaatio on vähän kadoksissa, koska sitä kertyy niin paljon ettei ole kotona tilaa säilyttää. En ole tottunut, enkä iloinen tästä muutoksesta elämääni. Kai se on tässäkin asiassa alettava suhtautumaan, etten ole enää helppo kerrostalolainen, vaan minulla on jo ”omakotitaloasujan vastuita” – yhtälailla kuin nurmikon leikkuu ja lumien luonti. Haha.
Koirat – niitä täällä on kaikilla, ja ne ovat lähtökohtaisesti kaikki joitakin metsästyskoiria tai paimenkoiria kuten Lapin pystykorvia. Niillä on pihalla häkki missä ne istuvat koppinsa päällä ja räksyttävät toisilleen sekä kaikille ketkä julkeavat kävellä jalkakäytävällä edes parinsadanmetrin päästä ohi. Välillä vähän ärsyttävää kuunnella sitä räksytystä…. myönnän, mutta eivät ne onneksi aina ole ulkona tai hauku.
Porot – onhan niitä, ei vain ihan tässä Sodankylän kylällä…. tai sitten olen vain vielä liian newbie sen sanoakseni. Kylältä kun lähtee, niin katse pitää kuitenkin pitää visusti kaiken aikaa tiellä ja skannata tien vierustoja. Ne ponnahtelevat eteen kuin flipper pallot ja aina kun on kiire, niin eivät suostu väistämään vaan lähtevät parhaimmillaan kanssasi aamulenkille, eli juoksemaan kilometrikaupalla autosi EDESSÄ kohti samaa määränpäätä. Mitäpä tähän sanomaan. Hassuja otuksia. Villieläimiä, mutta ei kuitenkaan. Rykimäaikaan kannattaa varoa enemmänkin – voivat käydä puskemaan autoasikin ruttuun jos sille päälle sattuu.
Elämänlaatu – muutin Lappiin, koska halusin parantaa elämänlaatuani. Halusin sisältää elämääni enemmän seikkailuja upeissa maisemissa mutta myös rauhaa. Uskon, että tämä muutto oli kaiken vaivan arvoinen, vaikka vasta vuoden päästä voin sanoa varmuudella, että oliko tämä oikea päätös. Nyt se kuitenkin tuntuu siltä, enkä malta odottaa, että pääsen kokemaan kaikki 8 Lapin vuodenaikaa. Päivät ovat jo näin huhti-toukokuun vaihteessa hurjan pitkiä, mutta pimennysverho on asennettu jo valmiiksi: yötön yö, olen valmis! (Ps. minähän rakastan valoisuutta, joten ainakin vielä olen hurjan innoissani!)
Toivottavasti tästä blogitekstistä oli sinulle jotain hyötyä ja pidit siitä! Siitä tulikin taas pidempi kuin arvasinkaan. Jos sinulle tuli mitään kysyttävää tai kommentoitavaa, niin laita Instassa tai täällä viestiä ja jatketaan keskusteluja! Kuullaan taas!
Puspus!
-Muikku
(ei mikään normi muija)
