Hei, mahtavaa että olet löytänyt tänne!
Tämän blogin takana häärii armoton seikkailujen rakastaja ja luonnossa kotonaan oleva muikku – Kanerva.
Tässä blogissa tulen kertomaan sinulle entistä tarkemmin kaikki reissutarinani sekä ulkoilu- ja retkeilyvinkkini. Pääset myös lukemaan pohdintojani yleisemmin elämästä, luonnosta, harrastuksista ja kaiken maailman kohelluksistakin.
Minulle ulkoilu, liikunta, luonto ja seikkailut ovat elämäntapa ja -suola. Koen olevani enemmän hereillä ulkona ja eläväni enemmän seikkailuissa. Luonto on minun kirkkoni ja voimani lähde. Partioaitalla on slogan: ”Ulkona. Perillä.” Josta olen täysin samaa mieltä, mutta tykkään jatkaa sitä vielä: ”Luonnossa. Kotona.”
Olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla, mutta vanhempani ovat kotoisin Itä-Suomesta, minne minulla on vahvat sukujuuret ja siteet, sillä asuuhan siellä koko sukuni edelleen. Meidän kotona on siis aina puhuttu Savo-Karjalan murretta, joten voitte kuvitella minkälaista sekametelisoppaa itse soperran. Itä-Suomella ja Saimaalla on iso ja vahva paikka sydämessäni, koska olen viettänyt siellä lapsuudesta asti vapaa-aikaani ja lomiani. Voisin jopa väittää, että minulle on luonnollisempaa navetan tuoksu ja pääskyjen kirkuna (kyllä, vanhempani tulevat maaseudulta maatiloilta), kuin ratikoiden kolina ja metrojen kuulutukset. Hauskana sivumainintana, en edes murkkuna tiennyt Suomessa olevan metroa…. *Heinäsirkkojen sirinää*
Toinen paikka, mihin ei niinkään veri vedä, mutta sieluni halajaa, on Lappi. Joillekin Lappi on kiva paikka käydä siinä missä muutkin matkailukohteet, joillekin se on ehkä mieluisin matkailukohde tai paikka olla, mutta sitten taas joillekin lapinhulluus tai Lappi-rakkaus vyöryy hyökyaallon lailla suoraan sydämeen. Kuten minuun; lapinhulluus iski jo ensimmäisellä kerralla vuonna 2009 partiolaisten vaellusreissulla UKK-puistossa.
Juttelin tästä hetki sitten muutaman ystäväni kanssa, ketkä olivat mukana tällä vaelluksella. Heidän päällimmäiset muistelmat reissun upeudesta huolimatta olivat, että se oli kylmä ja rankka. Olin ällistynyt. ”Ei siellä nyt kylmä ollut?!” En siis tuntunut muistavan mitään negatiivista ko. reissusta. 90km vaellukselta oli jäänyt lähtemättömästi mieleeni vain aavat tunturimaisemat, kirkkaiden tunturipurojen solinat, iltanuotiot, hiljaisuus, karu uudenlainen ja upea luonto sekä hauskat ylitykset ja hetket kavereiden kanssa. Sittemmin kävin vain muutaman kerran Levillä talvella 2009-2010, mutta siihen jäi pitkäksi aikaa Lapin reissaaminen.
”Hei, mikä estää?”
Vaikka minulle ulkoilu, luonto ja seikkailut ovat aina olleet suurin rakkaus, ja ne ovat olleet elämässäni aina läsnä jollain tavalla – niin aloin toteuttamaan tällaista nykyisenlaista elämäntyyliä ”jatkuva seikkailu” vasta ihan äskettäin. Mikä on huvittavaa, sillä olenhan koko nuoruuteni kokenut, että haluaisin näitä ko. asioita enemmän elämääni.
Koen että vuosina 2009-2019 minulla oli esteitä toteuttaa itseäni tavalla millä toteutan nyt. Jotkut näistä esteistä olivatkin isoja kuten raha, aika tai seura, mutta totuuden nimissä voin myös kertoa esteinä olleen uskalluksen sekä tiedon ja taidon puutteet. Sillä oikeasti, kaikkihan on mahdollista, jos vain tarpeeksi haluaa – mutta kyllä, sen eteen joutuu ehkä tekemään enemmän töitä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Eräs ystäväni opetti minulle tänä kesänä erittäin hyvän lauseen, kun pohdin pitäisikö jotain tehdä: ”No mut hei, mikä estää? Siihen kun alkaa puolustella rahan tai ajan puutetta, niin vastauksena tulee: ”Niiiiiin? Ja mitä voisit tehdä sille asialle?”
Niinpä. Luulen, että monia meitä ”estää” monetkin asiat, vai estääkö nyt kuitenkaan?! Tai ainakin yleensä asiat saa järjestettyä niin, että ne lutviutuvat tavalla tai toisella haluamaansa suuntaan. Vai haluatko sinä todeta vanhana kiikkustuolissa, että hitsi vie, kun ei sitäkään tullut koettua tai tehtyä koska muutama asia esti; että JOS KUITENKIN olisi vain tarttunut toimeen ja tehnyt asialle jotakin.
Suurin toiveeni onkin, että lukijani saisivat tämän blogin ja instagramini kautta sitä inspiraatiota, fiilistä, uskallusta, tietoa ja taitoa kohdata pelkonsa ja tarttua toimeen ulkoilun, seikkailun ja luonnon äärellä. Minä vitkastelin melkein kymmenen vuotta. Mietin, pohdin ja rypeksin ajatuksissa etten voi, pysty tai kykene. Älä sinä vitkastele! Mieti mitä haluat, ja kysy itseltäsi; ”Hei, mikä estää?” Ja jos vielä siihen alat purnaamaan vastaan ja luettelemaan esteitä, niin kysy itseltäsi mitä voisit tehdä saavuttaaksesi haluamasi. Kirjoita ne ylös, ryhdy toimeen ja lähde seikkailuun – minä autan.
Puspus!
-Muikku
