Intagramissa jokin aika sitten Silja, @seikkailufiilis nimimerkin takaa, kyseli erään haasteen merkeissä, että mitkä ovat kolme lempiasiaani retkeilyssä. Pidin kysymystä aluksi helppona, mutta lopulta kun lähdin miettimään asiaa tarkemmin ja ehkä laajemminkin, niin havahduin siihen kuinka vaikea kolmeen kohtaan oli tiivistää kaikki ne tunteet joita tunnen kun retkeilen. Mielestäni suoriuduin kuitenkin varsin kunnialla tästä ja sain aikaiseksi kolme kohtaa:
- Uudet elämykset, maisemat ja seikkailut
- Luonnon rauha ja hiljaisuus = nollaantuminen
- Luonnon terveyshyödyt
1 ja 2 sai aikaan paljon vastakaikua kommenteissa ja ne ovatkin kohdat, jotka ovat helposti ymmärrettävissä. Entä sitten kohta 3? Kaikkihan meistä tietää, että on terveellistä ulkoilla ja olla luonnossa. Milloin mitkäkin uutiskanavat hehkuttavat otsikoissaan tutkimuksien tuloksia missä kerrotaan luonnon terveyshyödyistä, mutta mitä ne oikeasti ovat? Voiko luonto parantaa? Miten?
Luonnossa oleminen ehkäisee sairauksien syntyä ja helpottaa oireita
Tämä on se helpoiten tutkimuksissakin mitattu osa-alue mitä tulee luonnosta saatuihin terveyshyötyihin. ”Luonto parantaa” ei ole vain sanonta, sillä tutkimuksillakin on osoitettu, että pelkästään jo vartti luonnon helmassa olemista laskee verenpainetta. Yksi parhain esimerkki jonka olen ensihoitajan korvilleni saanut, on tarina vanhuksesta joka aina mökille mennessään pyörtyi. Tämä toistui useasti kunnes keksittiin, että syypää oli tämä luonnon vaikutus verenpaineisiin. Ratkaisuna vanhus lopetti jo edellisenä päivänä ennen mökille menoa verenpainelääkkeiden syömisen ja pyörtyily loppui kuin seinään. Eikä tämä ole vain tämä yksi tarina, vaan näitä ihmisiä on paljon. Mm. jotkut astmaatikot joutuvat käyttämään tuplaten lääkkeitään kaupungissa mutta luonnon läheisyydessä asuessaan vain vähän ja luonnossa ollessa lähes ollenkaan.
Luonnossa peuhaaminen ja oleskelu myös parantaa ihmisen immuunipuolustusta ja mikrobiostoa. Tästä viimeisimmän tutkimuksen on Luonnonvarakeskuksen tutkija Aki Sinkkonen johtanut, ja tutkimus on vastikään (14.10.2020) julkaistu jopa Science Advances lehdessä.
”Luonnonvarakeskuksen tutkijan johtamassa kokeellisessa tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa maailmassa, että 3–5-vuotiaiden päiväkotilasten immuunijärjestelmän säätely parani, kun päiväkotien pihoille lisättiin metsäpohjaista kasvustoa eli kunttaa, siirtonurmea ja istutuslaatikoita. Kuukauden kestänyt, viisi kertaa viikossa toistunut viherkosketus monipuolisti lasten ihon mikrobistoa. Muutokset näkyivät myös veriarvoissa. Iholla olevien immuunipuolustusta tehostavien Gammaproteobakteerien runsastuminen nosti veren monitoimintaisen TGF-β1-sytokiinin pitoisuutta ja laski allergioiden ja immuunivälitteisten sairauksien syntyyn yhdistetyn interleukiini-17A:n pitoisuutta.”
Luonnonvarakeskuksen sivuilta otettu lainaus tutkimusartikkelista
Tämä tutkimus tukee siis jo aiempien tutkimusten tuloksia, joissa kerrotaan kuinka luontokosketus ehkäisee immuunijärjestelmän häiriöitä, kuten autoimmuunisairauksia, atooppista ihoa ja allergioita. Esimerkiksi luonnon kanssa kosketuksissa olevilla maaseudun lapsilla on pienempi todennäköisyys sairastua immuunijärjestelmän häiriöistä johtuviin sairauksiin kuin kaupunkilaisilla. Note to self: Jälleen yksi hyvä syy muuttaa muuttaa maalle. Check!
Luonnossa ihmisen parasympaattisen hermoston toiminta paranee. Parasympaattinen hermosto on autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston toinen pääosa, joka sääteelee rauhasten, verenkiertoelinten, ruoansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja lisäämällä tai vähentämällä kyseisten elinten verenkiertoa. Parasympaattinen hermosto aktivoituu levossa, unessa ja tutkimuksien mukaan myös luonnossa. Sen vaikutuksesta sydämen syke hidastuu, hengitystiheys pienenee ja ruoansulatuselimistön toiminta vilkastuu. Vink vink: tästä johtuen myös nälkä saattaa yllättää luonnossa nopeammin.
Kun sympaattinen hermosto, eli taistele tai pakene -hermosto joka pitää meidät valppaina ja auttaa toimimaan tehokkaasti, on esimerkiksi pitkittyneessä stressissä ottanut ihmisestä vallan, ei parasympaattinen hermosto ole välttämättä päässyt rauhoittamaan elimistöä unessakaan. Riittämätön palautuminen ja stressi nostavat verenpainetta ja lisäävät riskiä sairastua jopa koko loppuelämää hankaloittaviin sairauksiin. Stressillä on vaikutusta kaikkeen muistihäiriön syntymisestä diabetekseen, verenpaine -ja sydänsairauksista autoimmuunisairauksiin ja jopa syöpään. Stressi siis aiheuttaa kehossamme hiljaista tulehdusta joka aiheuttaa näitä sairauksia. Hiljaisesta tulehduksesta voit lukea mm. lisää täältä. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen ensihoitajana tavannut potilaan, jolla on ollut selittämättömiä oireita joille ei löydy mitään muita selityksiä kuin loppuen lopulta stressi, josta kysyn kyllä aina. Ei ole myöskään sitten yhtään tavatonta, että kuulen kuinka potilaalla, läheisellä tai tutulla on puhjennut sairaus, kun hänellä on ollut liian stressaava elämäntilanne menossa. Voin puhua myös omasta kokemuksestani. Stressi on pahin myrkky mitä on.
Jos on stressaantunut, olisi se tärkeää osata tunnistaa ja vieläkin tärkeämpää myöntää itselleen. Tällöin yksi hyvä lääke olisi lähteä luontoon. Selkeä irtiotto kotona tai töissä olevista haastavista asioista saattaisi saada parasympaattisen hermoston aktivoitumaan lieventäen stressiä, laskien hengitystiheyttä ja vähentäen lihasjännityksiä. Tämä on minulle yksi tärkein työkalu stressin purkuun kun huomaan, että nyt alkaa mennä liian lujaa. Mitä pidempään olen luonnossa ja saan siellä keskittyä vain olemiseen, sitä paremmin stressini helpottuu, ja voin sanoa, että sen kyllä jopa tuntee.
Fyysisistä asioista äkkiä mainittakoon vielä kuinka paljon luonnosta saa puhdasta superterveellistä ruokaa keräämällä, poimimalla, kalastamalla ja metsästämällä. Luontoliikunta on myös hyvä ratkaisu kansanterveyden ongelmiin, joita ovat esimerkiksi liikunnan vähentyminen, istuva elämäntapa ja ylipainon lisääntyminen.
Luonnosta voimaa psyykkiseen jaksamiseen
Sivusinkin jo fyysisen terveyden osiossa stressistä, mutta se kuuluu yhtä lailla tämän mentaaliterveyden osioon. Olemmehan psyko-fyysis-sosiaalisia kokonaisuuksia. Ajatuksemme ja keholliset toimintomme eivät ole toisistaan irrallaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Myös stressi, joka on kuin myrkkyä elimistöllemme, vaikka se näennäisesti onkin syntyvinään mentaalipuolella. Halusin kuitenkin laittaa sen edelliseen kappaleeseen, koska mielestäni stressin fyysisen terveyden haitat ovat ihmisillä vähemmän hallussa. Yhtälailla se on kuitenkin myrkkyä myös henkiselle puolellemme sillä pitkäaikainen stressi on äärimmäisen yleinen kasvualusta eri mielenterveydenkin sairauksille.
Tutkimuksissa on pystytty löytämään myös henkisen puolen luonnon parantavat seikat, kun ihmiset ovat raportoineet mielialan nousseen sekä tarkkaavaisuuden ja keskittymisen parantuneen jopa lyhyillä luontokosketuksilla. Metsässä käyskentely auttaa jäsentelemään ajatuksia, monet ongelmat ratkeavat paremman ongelmaratkaisukyvyn ansiosta, ja ihmiset ovat kokeneet olevansa elinvoimaisempia ja jopa luomiskykyisempiä luonnossa. Pelkästään luonnonhelmassa tehty lenkki on erittäin käytetty metodi riitatilanteiden ratkaisijaksi kun raikas happirikas ilma saa vihaiset tunteet lieventymään ja empaattisuuden kasvamaan. Tätä käytän itsekin.
Luonto sosiaalisen yhteisöllisyyden juhlapaikkana
Olen lenkki-metsä-luonto -treffien ystävä. Oli kyseessä sitten ensitreffit, ystävän kanssa näkeminen tai tiedossa oleva pitkä maratonpuhelu kaverin kanssa -> mars ulos kävelylle, luontoon istumaan, retkelle, piknikille, lounaalle….mitä vain! Luonnossa liikkuminen edistää sosiaalista hyvinvointiamme ja yhteisöllisyyttä. Luonnonhelmassa suhtaudumme pääsääntöisesti myönteisemmin muihin ihmisiin (paitsi jotkut meistä ketkä toivovat sieltä joskus hiljaisuutta, rauhaa ja yksinäisyyttä, heh) mikä näkyy esimerkiksi vallan suomalaisesta kulttuurista poikkeavana jutusteluna ulkopuolisille keskellä metsää tai vaellusnuotion ääressä. Been there done that. Kaikista syvällisimmät ja mielenkiintoisimmat keskustelut olenkin käynyt ehkä auringonlaskua tai nuotiota tuijotellessa. Ihmiset avautuvat ja kokevat, että tulevat helpommin ymmärretyksi ja kuulluksi siellä missä ollaan pois virikkeiden luota ja jonkin alkukantaisen äärellä.
Metsä ja luonto kaikkinaisuudessaan antaa myös maastot yhteisöllisille harrastuksille kuten partio, kiipeily, maastopyöräily, polkujuoksu, swimrun, suunnistus, avantouinti yms. Rakkaus luontoon voi saada aloittamaan jonkin näistä harrastuksista tai harrastuksien kautta voi löytää luonnon pariin. Harrastuksista voi myös löytää uusia kavereita tai kumppaneita, ja monesti rakkaus luontoon näkyykin ihmisten välisissä yhtenäisyyksissä ja säilyy vahvana kumppanuuden välissä. Minulla rakkaus luontoon on tuonut lähelleni niin uusia ystäviä kuin harrastuksiakin. En muuten edes äkkiseltään tiedä, onko minulla ystävää joka ei luonnosta välittäisi… Niin me vain kerätään ympärillemme samankaltaisia ihmisiä. (: Mikä on aika siistiä!
Ulkoilusta ja luontoon menemisestä tietoinen valinta
Kuten jo ensimmäisessä blogipostauksessani kerroin, minulla on vahva luontosuhde ja koen, että luonto on minulle lääke ja voimani lähde. Siellä rauhoitun ja nollaannun. En tiedä parempaa kuin luonnon äänet hiljaisuudesta lintukonserttoon, kevyt tuulenvire kasvoilla, kaiken kattava kauneus ympärilläni ja raikas ilma maustettuna metsän tuoksulla.
Toivon, että kirjoitukseni sai sinutkin vakuuttuneemmaksi luontoon menemisestä, ja tiedostamaan miksi luonto on tärkeä osa myös terveydellisesti. Asiaa on tutkittu ihan hirvittävän paljon eri näkökulmista ja mikäli aihe kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan asiasta lisää. Tutkimuksia löytyy mm. Luonnonvarakeskuksen ja Metsätutkimuslaitoksen kuten myös UKK-instituutin ja THL sivuilta. Yksi hyvä kirja on myös Terveysmetsä – Adela Pajunen, Marko Leppänen (Gummerus).
Kun nämä asiat tietää, pystyy helpommin sisällyttämään luontoa, retkiä ja ulkoilua elämäänsä tarkoituksella, eli tekemään siis terveydellisesti tietoisia valintoja. Itse olen jo pitkään kokenut, että en halua asua tulevaisuudessa näin lähellä liikenteen melua ja hektistä elämäntyyliä kuin mitä nyt asun. Haluaisin päästä ainakin hieman sivummaksi. Mihin… sen aika näyttää. Onneksi kaupungin laidoillakin pystyy asumaan lähes kuin maalla.
Puspus!
-Muikku
